Perjantaina mies lähti kaverinsa saunailtaan ja menin myöhemmin naisystäväni kanssa. Mies oli siinä kunnossa kuin osasin ajatella, eli niin humalassa ettei kävelystä eikä puheesta enää meinannu tulla mitään.

Lauantaina kun heräsin, mies oli lähenyt jonnekin. Tuntien päästä mies tulee kaverinsa kanssa meille ihan kännissä. Siinä ne aikansa möykkäs ja päättivät lähteä vielä jatkamaan matkaa. Pyysin miestäni jäämään kotiin, mutta sanoi menevänsä hakemaan lisää kaljaa. Miehen puhelin  jäi kotiin, enkä saanut soitettua hänelle kun ei kotiin alkanut kuulumaan.

Noin kahden aikaan mies tuli entistä enemmän humalassa kahden pizzan kanssa. Mies pyysi suolaan ja annoin sille. En tiedä mikä hänen päässään naksahti, mutta kävi päälle kuin yleinen syyttäjä huutaen, puristaen ja lyöden. Sain käteeni uunivuuan ja huitasin sitä sillä ja huusin, että mun päälle et käy. Mies siitä hermostu vielä enemmän. Sain sormiini kännykkäni ja yritin soittaa 112 epäonnituen pari kertaa, koska mies yritti saada puhelintani. Lopulta kun sain yhteyden hätänumeroon, mies rauhottui kun kuuli että toisessa päässä on joku. Tuli siihen tulokseen, että lähtee eikä partion tarvitse tulla. Henkilöpuhelimen toisessa päässä jutteli mun kanssa, niin kauan kuin mies oli lähtenyt ja kehotti tekemään rikosilmoituksen.

Soitin ystävättärelleni ja pyysin, jos hän lähtisi mun kanssa käymään kaupassa. Kerroin jo puhelimessa tapahtuneesta. Kun ystävättäreni tuli sisälle, kyyneleet kirposi hänen silmiin. Näky oli kamala. Keittiön pöytä ja penkit oli hujan hajan, astioita ja taulun lasi rikki. Kylällä kun ajeltiin, niin nähtiin mies kavereidensa kanssa kaljanhakureissulla. Joskus seitsemän aikaan illalla ystävättäreni vei minut kotiin. Ajateltiin, että mies on siinä kunnossa, ettei varmaankaan enää ole tolpillaan.

Yhdeksän aikaan mies tuli kaverinsa kanssa meille. Suhteellisen rauhallinen mies oli eikä käyttäytynyt agressiivisesti. Sanoin miehen kaverille, että saat kyllä ottaa miehen joukkoosi kun lähdet. Otin mieheltä kotiavaimen pois, koska en halunnut hänen tulevan yöllä kotiin niin etten siihen heräisi. Mies ei tykännyt ajatuksesta ja yritti vääntää avaimen pois multa ja läpsäsi päähän. Miehen kaveri puuttui tilanteeseen ja lähtivät pian. Mies oli vastahakoinen, mutta kaveri sai hänet houkuteltua mukaansa.

Sunnuntaina miehestä ei kuulunut mitään. Tiesin kuitenkin kylältä aika paljon hänen liikkeistään. Ehkä kaikkein voimakkain tunne oli häpeä. Häpeä siitä, että kaikki näkevät miten mieheni pyörii kylällä kuin roskasakki kuseksien pitkin poikin kaljatölkki kädessä ja tupakka toisessa kädessä. Tämä on pieni kylä ja meidät tunnetaan. Puhutaan ja juoruillaan "Tuolla menee mies, jonka kanssa se rouva on. Katso nyt, miten tuollaisen kanssa voi kukaan olla..." Illalla puoli kymmenen aikaan mies tuli kotiin. Olisi pitänyt pitää kädestä kiinni, pussailla koska hän rakastaa niin paljon. Yritin olla puhumatta mitään. Lopulta meni sohvalle maata ja katsoi jääkiekkoa. Menin sänkyyn ja pyysin nätisti jos hän voisi pikkuisen pienemmälle laittaa telkkaria. Mies pyysi päästä sänkyyn nukkumaan. Sanoin että sopii tulla jossei haise pahalle. Tiesin sen tepsivän ja mies jäi nukkumaan sohvalle.

Riskosilmoituksen tekeminen houkutteli silloin, mutta nyt tekisi mieli antaa mahdollisuus muuttaa tapojaan ja hakea hoitoa. Asiasta pitäisi keskustella järkevästi riitelemättä ja syyttelemättä. Jos mies haluaa jatkaa alkoholin kanssa elämistä, niin sitten en voi asialle mitään vaikka niin haluaisin. Eli lyhyesti sanottuna vaihtoehtoja on kaksi, minä tai alkoholi.