Juhannuksen jälkeen on kirjottaminen jäänyt. Nyt tuntui taas sopivalta hetkeltä jatkaa. Kesä meni suhteellisen mukavasti miehen kanssa. Käytiin kalastelemassa, mutta reissaaminen tosiaan jäi rahanpuutteen vuoksi. Se ei tuntunut kovin pahalta, vaikka lähinnä omalla paikkakunnalla pysyteltiinkin.

Sunnuntaina tilanne miehen kanssa jotenkin kärjistyi ja hän menetti malttinsa sen verran, että jouduin soittamaan poliisit. Mies ehti lähtemään poliiseja karkuun eikä hänestä kuulunut pariin päivään mitään enkä minäkään soitellut/viestitellyt perään. Tänään kuitenkin kuulin, että hän oli puhunut sunnuntaina meidän eroavan. Tuntui tosi pahalta ja päätin kertoa kuulemastani. Hän oli luullut minun haluavan eroa ja haluaisi vielä yrittää. En haluaisi heittää kankkulan kaivoon suhdettamme vielä, koska meillä on vielä ihan mukaviakin hetkiä ollut tämän lähes kahden vuoden kihlauksen aikana. Olen valmis itse muutumaan ja tekemään parhaani suhteen eteen ja toivoisin hänenkin olevan. Huomenna menen töiden jälkeen hakemaan miehen kotiin.

Toivottavasti molemmat opimme miltä tuntuu olla yksin, ilman toisen läsnäoloa ja opimme arvostamaan toinen toisiamme paremmin.

Olen ostanut Mars ja Venus -sarjan kirjoja. Itse luen ne ja jätän miehenkin ulottuville, jos haluaa tutustua julkisesti tai salaa :)

Toivottavasti Juhannuksen vietto ei mene pilalle minkään typerän asian takia. Olisi ollut ihanaa, jos oltaisiin päästy johonkin mökille ihan kahdestaan. Rahallisesti se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Telttaileminen olisi toinen vaihtoehto, mutta säätiedotuksessa on luvattu vesisadetta.

Hauskaa Juhannusta kaikille!

Maanantai meni niin kauan hyvin, kun huomasin että mies oli laittanut kaikki omat rahansa kaljaan ja luotti siihen että kyllä minulta löytyy rahaa, jotta saamme syödä jotain.

Annattelin miehelle oikein kunnolla asiasta kädet täristen raivosta. Hoitoon hän ei luvannut mennä, koska silloin joutuisi jättämään työpaikan. Kysyin miksei muka voisi mennä töihin hoitojakson jälkeen. Koska miestä hävettäisi mennä työkavereidensa silmien eteen sen jälkeen. Uhkasin miehen jättää, jos hänen tärkeysjärjestys on ensin kalja/alkoholi ja sen jälkeen ruoka. Nähtäväksi jää miten jatkossa käy.

Kun asiasta oli juteltu ja minä vähän rauhoittunut, niin mentiin saunaan. Sen jälkeen mies rakasteli piiiiiiiiiitkästä aikaa kunnolla. Se ei ollut mitään naimista, panemista tms. , vaan rakastelemista.

Tiistaina nukuin koko illan, heräsin vasta miehen tultua kymmeneltä kotiin. Hän laittoin saunan päälle ja käytiin saunassa ja olin jo valmis nukkumaan.  Nukuin hyvin aamuun asti. Ihana tunne valtasi sydämen, kun mies piti minusta tiukasti kiinni. Olisin voinut olla siinä vaikka kuinka pitkään. Tajusin kuitenkin, että noustava tästä on ettei mies saa käsitystä, että ongelmat on pyyhkästy pois kun hän vähän pitää kiinni.

Päivällä en vastannut yhtä nätisti miehen tekstiviesteihin ja tahalleni viivyttelin vastausta. En kertonut mitä olen tehnyt sillä aikaa, kun hän on ollut töissä, en laittanut hellittelysanoja, enkä hymiöitä, vaikka mies laittoikin.

Kun kävimme nukkumaan, käänsin miehelle selän. Mies tuli aivan iholle, piti ihanasti kiinni ja pyysi hyvänyön pusua. Avasin välittömästi silmät ja mietin kuulinko oikein. Kysyin ihan varmistaakseni mitä hän sanoi.  Annoin hyvänyön pusun ja yritin saada unta. Luulin olevani jo unessa ja näkeväni ihanaa unta, kun mies ehdotti seksiä.

Seksi oli mahtavaa ja pitkästä aikaa erilaista. Siinä oli sitä kaipaamaani intohimoa.

Ilmeisesti sitä pitää esittää vielä kihlautumisenkin jälkeen vaikeasti tavoiteltavaa, jotta saa miehen innostumaan.

Hyvä seksi, parempi mieli :)

Viime yönä tuli taas mittari täyteen miestä. Kun mies huomasi, että nyt ei ollutkaan hyvä juttu, niin alkoi hyssyttelemään.  En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa, että huomioisi toista samoin kuin itse huomioi toista? Sitten kun pinna on palanu, niin sen jälkeen ollaa pyytelemässä anteeksi, pyydetään lopettamaan kiukutteleminen. Sanoin että ainoa jonka lopetan on tämä suhde.  Vähän aikaa makasin sängyssä vielä ja nousin ylös. Viiden aikaa menin työpaikalle ja tein töitäni. Työt olisi alkanut vasta klo 9. No, onpahan ainakin nyt tehty ajoissa.

Miehelle en ole laittanut viestiä, eikä ole hänkään laitellut. Saa nähdä onko tulossa yöksi kotiin vai mihin meinaa majottautua. Tunnin päästä menen itse kyllä nukkumaan ja nukun niin kauan kuin unta riittää. Ei valvominen ole enää niin helppoa kun se oli nuorena tyttönä.